Ernest Hemingway

Kirjailijan Ernest Hemingway esittely

Ernest Hemingway syntyi 21.7.1899 Illinoisissa Yhdysvalloissa varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä oli lääkäri ja äitinsä taitava laulaja, joka oli konsertoinut Madison Square Gardenissa ennen avioitumistaan. Äiti Grace hallitsi avioliittoaan ja alistuvaa miestään, joka hoiti taloudenpidon ja teki kaikki kotityöt. Grace myös puki Ernestin 4-vuotiaaksi saakka tyttöjen vaatteisiin. Ernest sai pojan kampauksen vasta 6-vuotiaana. Ernest sai pukeutua ja käyttäytyä kuin poika isoisänsä kanssa. Hänen isä oli intohimoinen metsästäjä. Ernest noudatti isänsä esimerkkiä ja joutuikin maksamaan suuren sakon ammuttuaan rauhoitetun harmaahaikaran 16-vuotiaana. Nuori Ernest luki paljon, jota hänen isänsä piti hyödyttömänä harrastuksena, opettajat kuitenkin rohkaisivat pojan luku- ja kirjoitusharrastusta.

Ernest Hemingway palveli ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssiyksikössä. Hemingway antoi paljon lehtihaastatteluja sotakokemuksistaan etsiessään töitä. Vakuutuskorvaustensa ansiosta hän pystyi pitämään välivuoden, jonka ajan hän kiersi puhumassa sotakokemuksistaan, niitä huomattavasti liioitellen. 1920 hän riitautui vanhempiensa kanssa ja muutti omaan asuntoon. Hän sai töitä Toronto Star Weeklysta, johon hän kirjoitti kolmisenkymmentä artikkelia.

Ernest Hemingway julkaisi useita romaaneja ja novellikokoelmia. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954. Hänen niukkasanainen ja lyyrinen tyylinsä on vaikuttanut lukuisiin kirjailijoihin. Hemingwayn kuuluisimpia teoksia ovat mm. Jäähyväiset aseille (1929), Kuolema iltapäivällä (1932), Vanhus ja meri (1952) sekä Nuoruuteni Pariisi (1964). Hänelle itselleen tärkein teoksensa oli Kenelle kellot soivat (1940).

Hemingwayn kirjojen aiheet ja imago ovat hyvin miehisiä. Hemingway oli 1900-luvun merkittävimpiä amerikkalaisia kirjailijoita. Hänen vaikutuksensa kaunokirjallisuuden uudistajana oli käänteentekevä. Hän toi romaaneissaan ja novelleissaan esiin sukupolvensa tuntoja. Hän vaikutti voimakkaasti maailmansotien jälkeiseen kulttuuriin.

Ernest Hemingway kärsi viimeisinä vuosinaan alkoholin liikakäytöstä ja terveysongelmista. Hän sai usein raivokohtauksia. Hän oli lisäksi vakuuttunut siitä, että FBI oli hänen perässään. FBI myönsikin myöhemmin, että heidän agenttinsa olivat seuranneet häntä vuosien ajan Kuubassa. Hän kuihtui rajusti kesän 1960 aikana ja hänen verenpaineensa kohosi pysyvästi. Hän alkoi myös nukkua huonosti, kärsi sekavuudesta ja puhui jatkuvasti itsemurhasta. Talvella 1960 hän hakeutui lopulta hoitoon Mayo-klinikalle. Siellä häntä hoidettiin sisätautilääkärin ja psykiatrin yhteistyönä mm. sähköshokkeilla kahtena eri hoitojaksona. Tuolloin ei tiedetty, ettei hoito sovellu alkoholisteille. Ensimmäisen hoitojakson aikana shokkien aiheuttama muistamattomuus meni nopeasti ohi. Hemingway oli järkyttynyt toisen hoitojakson loppuvaiheessa siitä, kuinka hoito oli entisestään heikentänyt hänen muistiaan eikä hän enää kyennyt kirjoittaa muistelmiaan. Hän ilmoitti huhtikuussa 1961 kustantajalleen, että on joutunut keskeyttämään Nuoruuteni Pariisi -muistelmien laatimisen. Hän yritti jälleen itsemurhaa, minkä vuoksi hänen vaimonsa vei hänet takaisin klinikalle ja sähköshokkihoitoa jatkettiin.

Ernest Hemingway teki itsemurhan 2.7.1961 ampumalla itseään kasvoihin.