Maigret

Piippua poltteleva komisario Maigret on harvapuheinen ja tukeva mies, joka pistäytyy mielellään kahvilassa tai baarissa siemaisemassa oluen tai tilkan calvadosia. Maigretin joviaalisuus ja elämänkokemus sekä hänen työmenetelmänsä sijoittavat hänet niihin etsiviin, joita ohjaa ennen kaikkea intuitio. Simenon on Maigretin hahmossa valmis ymmärtämään rikosta, ei hyväksymään tai puolustamaan sitä. Useimmat Maigret -tutkielmat ovat myös rikoksen uhrin ja rikollisen perheiden ja taustojen syvällistä kuvausta. Itse jännitys on usein sivuseikka, ja rikollisen kiinniotto melko epädramaattinen. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavat 28 rikoskertomusta on kirjoitettu 1930- luvun puolivälin ja 1950-luvun alun välillä. Ne näyttävät Simenonin olevan myös lyhyen proosan taitaja. Simenonin kirjailijanlaadulle ominaiset viipyilevät, tunnelmaa luovat kuvaukset sateisista kanavarannoista ja sumuisista kaduista aamutuimaan löytyvät novelleista. Mutta Maigretille rikollinen on epäonnistunut ihminen, ei sankari. Mysteeri nouseekin Simenon kuvaamasta tavanomaisuudesta, siitä avautuu avautuu railo: arkinen draama ei nouse sankarihahmojen taistelusta vaan pikemminkin tavallisten ihmisten välisestä hankauksesta ja kompuroinnista.