Ehdotettu tuote
Koivisto Mauno : Itsenäiseksi imperiumin kainalossa - Mietteitä kansoj...
8,00 €
Käytetty - hyvä (K3)
Sidottu, kansipaperi
2004 / 1.
Vilikka Oy
Haetaan tuotteita...
Tiedot
Kustantaja/julkaisija
Tammi
Sidosasu
Sidottu, kansipaperi
ISBN
9513131815
9789513131814
Tuoteryhmät
Ei tiedossa
Kieli
suomi
Alkuperäinen nimi
-
Esittely
Presidentti Mauno Koivisto tiedetään laajalti lukeneeksi historian harrastajaksi ja yhteiskunnallisten syy- ja seuraussuhteiden pohtijaksi. Uusimmassa teoksessaan Koivisto ottaa käsittelyynsä joukon Suomen historiaan liittyviä vaiheita autonomian ajalta toisen maailmansodan jälkipuintiin. \nNäkökulma on poikkeava ja hyvin koivistomainen: tekijä tarkastelee historiamme kannalta keskeisiä käännekohtia keskittymällä pohtimaan sitä, mitä olisi tapahtunut jos olisikin päätetty toisin. Käsitellyiksi tulevat mm. tsaari Aleksanteri I:n päätös luovuttaa ns. Vanha Suomi osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa, tsaari Nikolai II:n päätös ryhtyä Japanin sotaan, maamme sosialidemokraattien päätös pidättyä II Sosialistisen Internationaalin omaksuman kannan mukaisesti hallitusyhteistyöstä porvarien kanssa 1917 yhtälailla kuin Stalinin päätös liittoutua Hitlerin kanssa maailmansodan aattona ja toisaalta hänen ratkaisunsa pidättyä hyökkäykseen valmistautumisesta kesällä 1941 vastoin oman tiedustelun hankkimia tietoja vastapuolen toimista. Kaikilla näillä päätöksillä on ollut vaikutuksensa Suomeen ja kaikissa näissä tapauksissa olisi voitu päättää myös toisin. \nHistorian suuriin ja pieniin päätöksiin liittyy aina kysymys päätöksentekijän liikkumatilasta, josta Mauno Koivistolla on omiakin kokemuksia. Hänen mukaansa lähihistorian itsenäisimmät päätöksentekijät, todelliset itsevaltiaat olivat Hitler ja Stalin ja toisessa ääripäässä ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajien ehdoilla perustettujen pienten reunavaltioiden hallitukset. \nPresidentti Koiviston edellinen teos Venäjän idea sai hyvän vastaanoton ja teos on käännetty neljälle eri kielelle. Uusimmassa teoksessaan tekijä ylittää tietoisesti perinteisen historiankirjoituksen sovinnaisuussääntöä "jossittelun" välttämisestä. Hänen mukaansa historiaan jääneiden ratkaisujen osalta jossittelun voi lopettaa vasta kun tutkimus voi pitävästi osoittaa, että todellista vaihtoehtoa ei ratkaisua tehneille ole ollut. Luvassa on mielenkiintoist