Vuosisadan tarina

1900-lukua ei voi ymmärtää ilman filmikameran siitä tallentamaa todistusta. Koko vuosisadan valtavasta kuva-aineistosta dokumenttielokuvat ovat toki vain osa, mutta erityisen painokas ja jollain tavalla ratkaiseva osa. On turha kiistellä siitä, onko dokumentin kertomus kiehtovampi kuin fiktiot. Dokumenttielokuvan suhdanteet ovat olleet hyvin liikkuvaiset. Laji hallitsi elokuvaa uuden taiteen ensimmäiset 15 vuotta. Se on ollut elintärkeä inhimillinen tekijä sotien aikana. Ja nyt sillä on taas sosiaalinen tilaus. Jo siitä syystä Peter von Bagh on kirjoittanut tämän kirjan. Dokumenttielokuvan voi määritellä monin tavoin. Yleismaailmallisen dokumentaariliiton määritelmä vuodelta 1947 kuuluu seuraavasti: dokumentaariksi voidaan nähdä "jokainen elokuva joka rationaalisin tai emotionaalisin keinoin ja todellisista ilmiöistä otetuin kuvin tai vilpittömän ai oikeutetun rekonstruktion kautta pyrkii lisäämään tietoisesti inhimillistä tietämystä sekä paljastamaan ongelmia ja vaikuttamaan niiden ratkaisuihin taloudelliselta, sosiaaliselta tai kulttuuriselta kannalta." Toisaalta kriitikko Emile Vuillermoz antaa tämän määritelmän: "Dokumentaari selittää tapahtumia, se paljastaa ne eleiden kautta. Se nostaa täyteen päivänvaloon kohtalon salaiset strategiat. Ihmiskunta ei ole koskaan omistanut yhtä voimakasta filosofisen tarkastelun työkalua." Vuosisadan tarina - dokumenttielokuvan historia etenee konkreettisten esimerkkien kautta ja paljastaa, miten vuosisadan tarina on kerrottu dokumenttielokuvan keinoin. Neliväri- ja mustavalkokuvitus.