Vernazzan valot

Eräänä päivänä se vihdoin tapahtuu: Mikael vie Veronican katselemaan Vernazzan valoja. Vuosien ajan he ovat uneksineet tästä matkasta, unelmien täyttymisestä. Mutta odotuksella on hintansa: Veronica on sairastunut outoon tautiin, joka on tehnyt hänestä mykän ja liikuntakyvyttömän. Mikael tietää, mikä taudin oikea nimi on, se on rakkauden puute. Rakkauden puute voi tehdä ihmisestä parantumattomasti sairaan, riistää häneltä hengen. Näin on käynyt Veronicalle, vahvalle ja itsenäiselle taiteilijalle, joka vannoi vapauden ja vapaan rakkauden nimeen. Mitä on vapaus, mitä rakkaus? Vaikka Mikael tuntee olevansa yhä hämmentyneempi näiden kysymysten edessä, hän on varma yhdestä asiasta: Veronican on nähtävä Vernazzan valot ja heidän on kuljettava edes vähän matkaa pitkin Via Dell$/e Amorea, Rakkauden Polkua, joka kiemurtelee kuin käärme korkealla sinisen meren yläpuolella. Sydämessään hän rukoilee ja toivoo, että perillä tapahtuisi ihme ja Veronica olisi taas oma vahva ja intohimoinen itsensä. Matka on pitkä ja vaivalloinen, ja sen aikana Mikael tekee matkan myös heidän yhteiseen menneisyyteensä, illuusioon vapaudesta ja unelmaan äärettömästä rakkaudesta, elämän korkeisiin hetkiin, joita ilman millään ei olisi mitään merkitystä. Mutta mitä Veronican silmät kertovat? Mitä hän tuntee, ajattelee ja muistaa? Mitä hän toivoo ja odottaa Vernazzan valoilta ja Rakkauden Polulta?