Spitfire-pilotti

David Crook kirjoitti Spitfire-pilotin vuonna 1940 taistelun Englannista tuoksinassa. Kuninkaalliset ilmavoimat oli tuolloin yksin torjumassa Kolmannen valtakunnan sotilasmahdin etenemistä lännessä. Crook kirjoitti omakohtaiset muistelmansa kotimaan yllä käydyistä taisteluista, sellaisina kuin hän ne hävittäjälentäjänä koki. Hänen ilmaisuvoimainen kerrontansa vie hälytyspäivystyksen yksitoikkoisuudesta raivoisaan ilmataisteluun Spitfire-hävittäjän ohjaimissa. Hän kertoo villisti juhlitusta menestyksestä ja tappioista, joihin suhtauduttiin brittiläisellä tyyneydellä. Pinnan alla tunteet kuitenkin velloivat. Crook ei aina itsekään uskonut selviävänsä hengissä, ja olikin taistelun päättyessä yksi harvoista laivueen alkuperäisistä jäsenistä. Varakkaan englantilaisperheen vanhin poika David Crook palveli maineikkaassa 609. laivueessa, joka ampui alas yli sata viholliskonetta taistelussa Englannista. Crook itse saavutti taistelussa viisi ilmavoittoa. Palveltuaan kouluttajana hän sai siirron valokuvaustiedustelukoulutukseen vuonna 1944. Harjoituslennolla Spitfire Mk IX -hävittäjällä hänen nähtiin syöksyvän korkealta mereen. David Moore Crookia tai hänen Spitfireään ei koskaan löydetty. Spitfire-pilotti ilmestyi ensimmäisen kerran 1942. Lukuisat uusintapainokset vuosikymmenien varrella ovat tehneet kirjasta klassikon, joka nyt julkaistaan suomeksi ensimmäisen kerran.