Muuttunut Selkonen

Iijoki-sarja 21. Kalle ei ole koskaan pelännyt työtä, mutta Taivalkosken kunnan rakennusmestarina sitä näyttää olevan hänelle tarjolla ihan ”ehotellen” – ensimmäisenä päälle painamassa vuosikorjausten läpivieminen kahdeksalla kansakoululla, joista monet ovat märkien lämpöeristeiden takia pitkällisessä mätänemistilassa. ”Omaa” aikaa ei paljon jää, sillä vanhaan hyvään maalaistapaan tulevat tuttavat ja kylänmiehet hoitelemaan rakennuslupa-asioita iltasella ja sunnuntaisin. Eikä asiaa helpota lapsuuden ja nuoruuden aikainen trauma, joka kieltää tuhlaamasta aikoinaan Kallioniemen pesueen jauholappuihin kuluneita kunnan varoja taksikyyteihin laajan pitäjän perukoille, kun polkupyörälläkin pääsee. Koti-ikäväinen mies on palannut kasvumaisemilleen runsaan kymmenen vuoden poissaolon jälkeen ja joutuu kohta huomaamaan, ettei monikaan asia ole kuten ennen. Kipeimmältä tuntuu aistia muutos muuttumattomassa, siinä kaivatussa näkymässä, joka keskikesällä avautuu Kallioniemen törmältä Jokijärvelle. Katselija ei ole enää sama. Pesiönvaaralla, Taivalkosken järkyttävän huonokuntoisessa kunnalliskodissa menneisyys sananmukaisesti asuu sinne säilöttyinä, lapsuudesta tuttuina ihmisinä. Kuin esinäytöksenä myöhemmin tulevalle tehtävälleen kirjailijana joutuu Kalle virkansa puolesta suunnittelemaan tämän hauraan elämän suojaksi uuden rakennuksen. Muuttunut selkonen kuvaa karhein ja herkin sävyin ihmisen ikuista kaipuuta maahan jota ei ole, pettymystä ja sen voittamista, elämälle suostumista.