Sotapäiväkirja

"Yksi kirjoitusaiheista on totuttelu kuolemantilaan. Sellaiseksi olen viime päivinä määritellyt ajanvieton maailmalla, poissa ystävien silmistä ja siis myös sydämestä. Viestejä tulee harvoin juuri niiltä, joiden soisi muistavan maanpakolaista hänen leudossa yksinäisyydessään. Heillä on tärkeämpää tehtävää, merkityksellisempiä lähimmäisiä sekä emootioiden että uran kannalta. Joskus saan kirjeitä tai sähköisiä viestejä.\nNoista kohteliaista huomionosoituksista huolimatta totean, että läheiset, minulle merkitykselliset ihmiset, selviävät eri tahoilla, niin kotona kuin maailmalla, niin arjessa kuin juhlissa, ilman minun uniikkia henkilöäni, sitä kipeästi kaipaamatta, toisinaan toki muistaen, koska kuulun heille lähimenneisyyden lavasteisiin. Ja tämähän on vapautta; velvollisuuksien painon saa karistaa harteiltaan, jos on rohkeutta, jos ymmärtää sen tehdä.\nKuvittelen, että Idän viisaudet antaisivat toimintaohjeita. Intiassa ja Kiinassa on niin ahdasta, elinikäennuste niin alhainen, että jo järkevä - ei vain viisas - ihminen alkaa hyvissä ajoin opetella siirtymistä ajan ulkopuolelle, ja siellä viihtymään."\nPentti Holapan uusin teos on päiväkirja, joka alkaa Nizzassa maaliskuussa 2003, Irakin sodan kynnyksellä. Nizzassa se myös päättyy, keväällä 2004, ja väliin mahtuu paljon yleistä ja yksityistä, iloa ja murhetta, sekä maailmanpolitiikan öljynkatkuista arkea että kirjoittajan henkilökohtaisia tuntemuksia.