Papinlapset

Pappi, samalla sekä kirkko että seurakunta tuntuvat tutuilta ja virallisilta. Suomalaiset arvostavat perinteisesti pappiaan ja kunnioittavat hänen virkaansa. Mutta mitä ajattelevat papinlapset vanhemmastaan ja kasvatuksestaan? Millaista on elää pappilan kulisseissa? Nimekäs papinlapsien joukko lähestyy taustaansa epäviralliselta kannalta henkilökohtaisista, joskus hyvinkin haavoittuvista näkökulmista. Kirjassa kerrotaan siitä, miten papinlapsen ja pappisvanhemman suhde voi olla keskusteleva, kuunteleva, kannustava, kunnioittava, taisteleva, seesteinen, lempeä, ankara, huumorintajuinen, tosikkomainen, traaginen, elämän mullistava tai viha-rakkaussuhde. Kolmetoista papinlasta muistelee omaa isäsuhdettaan. Joukossa on lapsia - nyt keskimäärin viisikymppisiä - mm. viidestä eri herätysliiketaustasta. Kirjan henkilöt pohtivat mm. seuraavia kysymyksiä: Mitä etuuksia antoi kasvaminen papinlapsena? Kiusattiinko papinlapseudesta koulussa? Olinko suosittu? Mitä papinlapseuden arvoja sain kotoa, ja olenko noudattanut niitä elämässäni? Mitkä arvot kehittyivät minulle tärkeiksi huolimatta papinlapseudesta? Mitä heijastuksia papinlapseudesta on maailmankuvaani? Mitä arvoja en missään tapauksessa hyväksynyt kotoa elämääni? Mikä sai papinlapsen eroamaan kirkosta? Lapsuudestaan kirjoittavat Martti Arkkila, Mauno Jokipii, Jouni Junkkaala, Anna Lindqvist, Juha Maasola, Pertti Mustajoki, Marja Myyryläinen, Anna Mäkelä, Juha Pentikäinen, Anssi Sinnemäki ja Anne Takkula. d