Runousoppi

"Minulle sekä lukeminen että kirjoittaminen ovat aina olleet mitä suurimmassa määrin terapeuttista toimintaa. Luen ymmärtääkseni itseäni ja muita ihmisiä. Kirjoitan ymmärtääkseni miksi olen sellainen kuin olen. Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat merkinneet tunkeutumista alueille, joista on vaikea puhua." Tiina Pystynen piirtää omia jälkiään kirjallisuuteen. Runousoppi saa voimansa todellisesta elämästä mutta myös feministisestä ajattelusta ja alitajunnasta. Pystynen kirjoittaa sellaisesta, mistä ei pitäisi. Runousoppi on herstory Virginia Woolfin hengessä. Kuusilukuinen kirja kuvaa marginaaliin itsensä kirjoittaneen valtakunnanlesken poukkoilua kirjallisella kentällä. Hilpeästi ja kipinöitä sinkoillen Pystynen selostaa niin sotansa Kirjailijaliittoa vastaan kuin ovelat juonensa julkaisukynnyksen ylittämiseksi. Vaikeinta on kuitenkin oman kirjallisen erityislaadun tajuaminen. "Olekohan mä hullu, joka luulee olevansa kirjailija? Vai oikea kirjailija, joka kirjoittaa seuraavaa teostaan?" Piirrosten, esseen ja päiväkirja-assosioinnin yhdistelmä paljastaa solmuun menneen naisen, joka ei anna periksi. Joka uskoo, että todelliset suurteot tehdään arjessa ja suurimmat sisäiset seikkailut keittiönpöydän ääressä. Ihan niin kuin naiset aina. Runousoppi on kirjoitettu rohkaisuksi kaikille kirjoittamista harrastaville.