Sumutettu sukupolvi

Satu Salonen (s. 1951) aloitti elämän korkeakoulun parkanolaisena puusepäntyttärenä. Jo pienestä hän näki, että aikuisten elämää ohjaa kirjoittamaton luokkajako. Työ oli elämän ydin, maailma hahmottui pöydän alla kuuntelemalla ja Tiina-kirjoja ahmimalla. Sittemmin elämä on kuljettanut Suomesta maailmalle ja takaisin: pienyrittäjän tyttärestä tuli liikkeenjohdon ammattilainen ja yrittäjän yritteliäs puoliso. Rohkean suorapuheisessa teoksessa Salonen pohtii, miten hänestä ja hänen sukupolvestaan tuli sellainen kuin tuli - sumutettu sukupolvi. Millaista elämä ¿oikean totuuden¿ Suomessa 1970-1980-luvuilla oli? Erityisesti hän analysoi työelämäksi kutsutun ilmiön suuria muutoksia: sitä, miten toimenkuvat ja tittelit ovat korvanneet ammattiylpeyden, pimpelipom ja paperisota palvelun sekä tunne-elämäjohtajat tylyn suoraviivaiset pomot. Terävästi ja itsensä peliin heittäen Satu Salonen kiteyttää paljon ajastamme ja muistuttaa, että tiukan paikan tullen vanha neuvo on aina auttanut: Työ on paras lääke. Satu Salonen on onnistunut herättämään valtakunnallista keskustelua aiemmilla kirjoillaan Pääteos (2008) ja Sairaan hyvä potilas (2006).