Meno-paluu

Asettelin sormiani neliöksi, katsoin niiden läpi kiviä ja sanoin
klik. Sitten ojensin käteni isää kohti ja pyysin häntä katsomaan kuvaa. Isä sanoi, että se oli hienoin hänen näkemänsä kuva. Uskoin pitkään, että hän tosiaan näki kivet
sormieni välissä. Moona ei ole nähnyt isäänsä kahteen vuoteen. Hän matkustaa Tapion kanssa Berliiniin tapaamaan isää ja tämän uutta perhettä. Samalla hän pelkää, että Tapio joutuu perhejännitteiden sivustakatsojaksi. Mielelläänhän Tapio lähtee, varsinkin nyt kun äitien välit kotona ovat eron uhan jälkeen taas lämpimämmät. Yleensä Moona on pitkämielinen, mutta nyt hän ei jaksaisi kantaa huolta Tapiosta ja olla mieliksi isälle, leikkiä lasten kanssa ja hymyillä äitipuolelle. Miksi hänen pitää aina ymmärtää? Reissu alkaa vaikuttaa yhä huonommalta idealta. Tapio ja Moona -kirjat ovat vakuuttaneet lukijansa mutkattomalla ja raikkaalla kerronnallaan. Simukka malttaa kirjoittaa kuulasta tekstiä, jonka läpi teemat ja nuorten mielenliikkeet näkyvät monisävyisinä.