Kirjailijan työmaat

Mikä ja millainen on kirjailijan työmaa? Kari Levolan toimittamassa teoksessa Kirjailijan työmaat parikymmentä suomalaista kirjailijaa kertoo siitä, miten ja millaisissa oloissa he ovat tehneet työtä kirjailijoina. Harva kirjailija tulee toimeen pelkästään kirjoista saaduilla tuloilla. Suomen Kirjailijaliiton teettämän selvityksen mukaan suomalaisen kirjailijan keskitulo oli 2000 euroa vuodessa. Lähes kaikki kirjailijat tekevätkin myös muita töitä: opettavat, kirjoittavat kolumneja, suomentavat. Monet ovat päivätöissä aivan muualla kuin kirjallisuuden saralla. Monilla kestää vuosia ennen kuin he tulevat edes jotenkin toimeen kirjallisella työllään. Joidenkin kohdalla se ei tapahdu koskaan, kiittävistä lukijoista, hyvistä arvosteluista ja palkinnoista huolimatta. Lukuisten tekijöiden työn on tehnyt Suomessa mahdolliseksi vain julkinen ja yksityinen tukijärjestelmä. Kirjailijan työmaat kartoittaa muutoksia, joita kirjailijoiden työskentelyolosuhteissa on sodan jälkeen tapahtunut. Se selvittää myös mies- ja naispuolisten kirjailijoiden olosuhteiden erilaisuutta. Kuten myös sitä, miten kirjailijan edustama kirjallisuudenlaji on vaikuttanut hänen mahdollisuuksiinsa tehdä omaa työtään. Onko runoilijalla erilaista kuin lasten- ja nuortenkirjailijalla? Miten dekkaristin työmaa poikkeaa näytelmäkirjailijasta? Kirjailijan työmaat konkretisoi kirjailijakunnan työskentelyolosuhteiden moninaisuutta: ei ole kahta samanlaista kirjailijaa, eikä työmaatakaan. Teos selvittää kirjailijan ammatin tukalimmat karikot mutta myös tilanteet jotka ovat taanneet tekijöille pitkäjänteisen työrauhan. Kirjailijat kertovat kiinnostavasti uransa alkuvaiheista, esiintuloon liittyvistä vaikeuksista ja oman työtahdin ja rutiinien löytämisestä. Teoksen kirjoittajia ovat muun muassa Laila Hirvisaari, Hannele Huovi, Riitta Jalonen, Jari Järvelä, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Jyrki Kiiskinen, Anita Konkka, Mari Mörö, Kai Nieminen, Sami Parkkinen, Markku Ropponen, Helena Sinervo, Eira Stenberg