Herra Bachmannin esite

Suuressa eurooppalaisessa pääkaupungissa asuva ruotsalainen kirjailija saa kirjeen herra Bachmannilta, joka aikoo laatia kaupungissa asuvista ulkomaisista kirjailijoista esitteen ja pyytää siksi kirjailijaa kertomaan itsestään. Kirjailija tarttuu kynään ja kirjoittaa vimmaisen vastauskirjeen, jollaista herra Bachmann tuskin on osannut odottaa. Vastauksesta muodostuu pitkä vihamonologi, jossa hän arvostelee ruotsalaista mediaa, poliitikkoja ja kaikkea muuta mädännäisyyttä, jota hän kotimaassaan näkee. Hän kokee tulleensa vainotuksi "kateellisessa, vahingoniloisessa, taidevihamielisessä ja lukutaidottomassa" maassa ja on lakannut kokonaan kirjoittamasta, koska on joutunut kotimaansa kirjallisuussivuilla henkisen pahoinpitelyn kohteeksi. Kirjeestä ja samalla Vallgrenin kirjasta muodostuu kohtuuton, liioitteleva ja ilkeä kuva nykyajan Ruotsista. Vallgren kuvaa osuvasti kirjailijaa, joka tulee kirjeen muodossa rikkoneeksi pitkän hiljaisuutensa kirjallisella rintamalla. Carl-Johan Vallgren debytoi 1987 ja on sittemmin kirjoittanut sekä romaaneja että novelleja. Hänen läpimurtoteoksensa oli Tarina merkillisestä rakkaudesta (suom. 2003), joka palkittiin August- palkinnolla. "Sitä on vaikea kutsua hyväksi kirjaksi, sillä se on paljon enemmän kuin hyvä, se on poikkeuksellinen." (Peter Mickwitz, Nuori Voima)