Päiväkirja 1942-1944

Kirjoittaja on nuori ranskalaisopiskelija ja viulisti, joka elää esteettisten nautintojen ja musiikin maailmassa, kunnes juutalaisten pidätykset alkavat. Ensin perheestä viedään isä. Helene Berr seuraa hämmästyneenä, miten katolinen valtaväestö mukautuu ja ummistaa silmänsä miehittäjän rikoksilta. Passiivista hyväksyntää täydentävät yhteistoimintamiehet, joita on paljon enemmän kuin ranskalaiset tänä päivänäkään myöntävät, ja he osallistuvat aktiivisesti vainoihin, ilmiantavat juutalaisia, kommunisteja ja seksuaalivähemmistöjä. Helenekin joutuu kokemaan, miten suhtautuminen muuttuu, kun rinnassa on keltainen tähti. Se katkaisee myös hänen akateemisen uransa. Antisemitismin voima järkyttää kirjoittajaa. Kuin uhalla hän liittyy vapaaehtoisena orvoista huolehtivaan järjestöön, vaikka tietää sen vetävän huomion itseensä. Päiväkirjassa onkin selittämätön yhdeksän kuukauden katkos, ja kun teksti jatkuu, Helene toteaa toistuvasti: "Muut eivät tiedä... Eivät ymmärrä... " Ja sitten: "Kukaan ei saa koskaan tietää, miten tuhoisan kokemuksen jouduin kohtaamaan viime kesänä." Mitä Helenelle tapahtui tai tehtiin? Päiväkirjan vilpitön kertojanote johtuu siitä, että Helene kirjoitti sen kirjeeksi sulhaselleen, J.M:lle, joka oli paennut Algeriaan liittyäkseen vastarintaliikkeeseen. Kun päiväkirja löytyi, iäkäs Jean Morawiecki sai vihdoin hänelle osoitetun kirjeen. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Patrick Modiano. Päiväkirjaosiota seuraa Mariette Jobin teksti Helene Berrin takavarikoitu elämä. Helene Berr oli ranskalainen varakkaan perheen tytär, joka kuoli natsien uhrina Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Ennen miehitystä hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa mm. Englannin kirjallisuutta, ja yksityisesti myös saksan kieltä. Berr oli kiinnostunut taiteista, erityisesti klassisesta musiikista, mistä syystä hän pohtii mm. sävellystyylejä ja säveltäjien ajatustapoja. Päiväkirjan sivuilta paljastuu monilahjakkuus, joka kaiken muun lisäksi oli taitava kirjoittaja.