Casanova, eli, Giacomo Casanovan tie naisten miehestä kirjailijaksi

Huijari vai näkijä, monilahjakkuus vai peluri, viettelijä vai idealisti - vaiko kaikkia näitä yhdessä? Giacomo Girolamo Casanova oli italialainen seikkailija ja kirjailija, jonka sukunimestä on tullut naissankarin synonyymi. Aiheesta ja aiheetta: vuonna 1725 Venetsiassa syntynyt ja 1798 Böömissä kuollut Casanova rakasti elämänsä aikana toki lukuisia naisia, mutta tätä todellisempaa eli ansaitsemaansa mainetta kirjailijana hän ei tunnu saaneen vieläkään. Casanovan muistelmat julkaistiin alkuperäisessä eli väärentämättömässä muodossaan ensimmäisen kerran vasta vuosina 1960-62. Hannu Mäkelän teos pohjautuu tämän postuumin omaelämäkerran eli Histoire de ma vien lisäksi laajaan Casanova-tutkimukseen. Mäkelän teoksen yhdeksi keskeiseksi juonteeksi kasvaa rakkauden luonteen hahmottaminen Casanovan häkellyttävän monien ja intensiivisten naissuhteiden kautta. Onnea tämä poikamiehenä pysytellyt mies näyttää sittenkin kokeneen vain harvoin, vaikka oli rakkauksissaan lähes aina aito ja tosissaan. Hiljalleen mesenaatit kaikkosivat eivätkä naisetkaan vastanneet hymyyn entiseen tapaan. Kirjalliset harrastukset saattoivat ehkä juuri siksi kasvaa. Hänen viimeiset vuotensa kuluivat Böömissä, Duxin linnassa kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana. Tämän säälivirkansa ohella hän saattoi toteuttaa muistelmiensa kirjoittamisurakan: alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli kaikkiaan 3 678 sivua. Ne harvat, jotka oikeat muistelmat ovat lukeneet, pitävät niitä syystä eräänä 1700-luvun keskeisimmistä teoksista. Hannu Mäkelän värikylläinen ja kuohahtavasti etenevä elämäkerta selvittää etevästi ja monipuolisesti vetovoimaisen seikkailijan mysteeriä. Kirja kulkee eteenpäin dramaattisena ja kuorii Casanovan persoonaa ja myyttiä kuin sipulia. Silti yksi on varmaa: Casanova oli kirjailija, joka osasi kuvata oman elämänsä käänteet vilpittömästi ja puhuttelevasti, tavalla, johon vain harva muistelija on koskaan pystynyt.