Aseveljeys

Suomen kansan rivit olivat talvisodan aikana liian harvat hoitamaan yksin pitkän itärajansa puolustamisen. Entinen emämaa Ruotsi halusi keskittyä oman turvallisuutensa takaamiseen. Neuvostoliiton karhu painosti Suomea etsien uutta tilaisuutta väkivallan käyttöön. Ei ole siis ihme, että Suomen johto oli halukas kumppanuuteen Hitlerin tarjoutuessa ottamaan Suomi-neito hakaristikotkan siipien suojaan loppukesällä 1940. Ymmärrettävistä syistä syksyllä 1944 puhdistettiin arkistoja ja oltiin kovin muistamattomia kumppanuuden kehittymisestä kanssasotijaksi kesään 1941 mennessä. Ruotsin sotilasasiamies Helsingissä majuri Gösta von Stedingk seurasi kuitenkin tarkoin tapahtumien kulkua ja nämä raportit ovat tallella Tukholmassa. Itä-Lapin väestölle aseveljeys ei ollut vastenmielinen, sillä sodan aika olisi voinut sujua pohjoisessa paljon huonomminkin. Prikaatikenraali ja sotahistorian dosentti Pentti Airio on tarkastellut sotavuosia Itä-Lapissa käyttäen aineistonaan aikaisempien tutkimusten lisäksi Suomen, Saksan ja Ruotsin arkistolähteitä. Airio toimi sotahistorian asiantuntijana ja yhtenä käsikirjoittajana vuonna 2013 valmistuneessa Jatkosodan vuodet Itä-Lapissa DVD -elokuvan työryhmässä. Kyseinen elokuva on kirjan mukana maksuttomana oheistuotteena.