Suomen hurja vuosi 1917 Ruotsin peilissä

Professori Eskolan teos avaa uuden näkökulman itsenäistymiseen. Se osoittaa, että vuoden 1917 suomalaisille vapaustaistelu oli yhtä suuressa määrin yritys vapautua venäläisten sotilaitten aiheuttamasta taakasta kuin toimintaa valtiollisen itsenäisyyden toteuttamiseksi. Vuonna 1917 Suomi oli Venäjän miehitysalue. Täällä oli yli satatuhatta kuritonta venäläistä sotilasta. Venäjän keisarivallan maaliskuussa kaatanut vallankumous oli raunioittanut järjestysvallan. Väkivaltaiset lakkoliikkeet johtivat lopulta kymmeniä kuolleita vaatineeseen suurlakkoon. Anarkiaa ja järjestysvallan puuttumista vastaan alettiin perustaa suojeluskuntia ja punakaarteja. Halu irtautua Venäjästä vahvistui, ja joulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Mutta venäläiset joukot kieltäytyivät poistumasta. Suomen kehitystä seurattiin Ruotsissa tarkasti. Lehdet kirjoittivat siitä satoja pääkirjoituksia ja tuhansia uutisia. Kaikki Suomessa käyneet ruotsalaiset poliitikoista ja ammattiyhdistysmiehistä toimittajiin hämmästelivät venäläisten sotilaitten suurta määrää ja anarkistista käytöstä. Heidän silmillään venäläisten sotilaitten aiheuttama taakka oli paljon suurempi kuin minkä suomalainen kirjallisuus on esittänyt. Ruotsin ja Suomen sosiaalidemokraattien tiet erkanivat. Ruotsalaisille tsaarin kaatanut maaliskuun vallankumous oli sosiaalidemokraattinen, suomalaiselle veljespuolueelle porvarillinen vallankumous. Leninin vallankaappausta ruotsalaiset sosiaalidemokraatit pitivät demokratian pettämisenä, suomalaiset ymmärsivät sitä.