Kontion sissit

Kapteeni Kontiolla on komennossaan hyvinkin kokenut sissikomppania. Syksyllä 1943 Vienan korpirintamalla pilvet työntävät jo lunta ja räntää, kun Kontio saa käskyn tuhota vihollisen viiden taistelukorsun laajuisen kenttävartion. Kohteeseen edetään yön pimeyden turvin, mutta kuolema talloo väistämättä kantapäille. Toisiaan seuraavat kahakat kasvattavat tappioita molemmin puolin. Märissä kamppeissaan hytisevät korpisoturit voivat lämmitellä vain tenukeittimiensä kelmeän liekin äärellä. Kun omat muonat loppuvat, lisää kaivetaan vaikka ryssän repusta. Kontion luottosissit, joihin kuuluvat vääpeli Kesti, kolttien huipputiedustelija Rahkan Matti sekä Rytkösen neljä järkälemäistä veljestä, raivaavat petollisilla lettosoillakin tietä yhtämittaisilla tuli-iskuillaan. Tavoitteeseen päästään ja vihollisen korsut lennätetään jyrinällä taivaantuuliin, mut ta paluumatkasta tulee verisohjoista helvettiä. Venäläisiltä väkisin lainatuilla hevosilla haavoittuneet sissitoverit saadaan sentään suojaan, kaatuneet on jätettävä ikiajoiksi susien asuttamaan korpeen. Kahden viikon taistelujen jälkeen tukikohtaansa palaavasta joukosta on jäljellä enää riekaleiset rippeet. Taisteluista ehjin nahoin selvinnyt korpikarhu Kesti tähystää kohti idän synkkiä metsiä ja virtoja, pyyhkii verta parrastaan ja sanoo, lähinnä kai itselleen: "Ei jumaliste, ei koskaan enää - Isä Jumala siunaa ikiuneen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöylyt ja anna kansoille rauha¿" Sotakamreeri Lehväslaiho, talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan veteraani, kertoo raudanlujien sissien vaiheista tinkimättömän todentuntuisesti. Kontion sissit on sotakirjallisuutemme ehdotonta huippua, suvereeni ja timantinkova korpisotakuvaus vailla vertaa.