Maantieteelle emme mahda mitään

Pohjoismaat ovat olleet vuosikymmenet Euroopan vakaimpia alueita. Vakaus vain lisääntyi kun Baltian maat, Puola ja Saksan itäosat tulivat Naton turvallisuustakuiden piiriin. Ukrainan aseellisen kriisin ja Krimin valloituksen jälkeen turvallisuuden tunne on järkkynyt pohjolassakin. Sekä Baltiassa että Puolassa vallitsee suuri levottomuus, joka on saanut Naton todistamaan solidaarisuuttaan jäsenilleen sijoittamalla Itämeren alueelle sotilaallista voimaa. Venäjällä se nähdään provosoivana toimena. Euroopan tilanteen levottomuus on ajanut Suomen ja Ruotsin entistä lähempään puolustukselliseen yhteistyöhön. Puolustusliittoon se ei ole johtanut, mutta tiiviiseen käytännön yhteistyöhön, joka on sekä poliittinen signaali että puolustuskykyä kohottava muutos. On todennäköistä, että jos Itämeren alueella syntyisi aseellinen kriisi, se vaikuttaisi kaikkien alueen maiden turvallisuuteen. Itämeren merkitys Suomen ulkomaankaupan valtaväylänä on aivan ratkaiseva. Jos Itämeren liikenneyhteydet vaarantuisivat, vaikutukset Suomeen olisivat välittömät. Toinen olennainen joskin hidas muutos on pohjoisten merialueiden merkityksen kasvu. Koillisväylän avautuminen ilmastomuutoksen myötä puolittaa matkan Euroopasta Aasiaan. Pohjoisten merialueiden suuret luonnonvarat, ennen muuta kaasu ja öljy eivät vielä ole taloudellisesti hyödynnettävissä, mutta muiden lähteiden ehtyessä niiden aika koittaa. Se lisää näiden alueiden strategista merkitystä, joka jo nyt on sotilaallisista syistä suuri. Tapahtumassa oleva muutos luo uusia mahdollisuuksia, jos rauha ja yhteistoiminta säilyvät. Tässä kirjassa tarkastellaan näiden muutosten - välittömien ja tulevien - vaikutuksia Suomeen ja sen lähinaapureihin.