Lapinkuninkaan tytär

Stina Katchadourian oli vasta kaksivuotias, kun talvisota puhkesi marraskuussa 1939. Hänen isänsä kutsuttiin rintamalle, ja perhe pakeni Helsingin pommituksia sukulaisten luo Pohjanmaalle Vaasaan ja sieltä edelleen maalle pieneen Petsmon kylään. Lopulta he päätyvät Tornionjokilaaksoon. Kaksi sotaa myöhemmin kahdeksanvuotias Stina on Lapin sodan pakolainen, joka hakee perheineen turvapaikkaa Ruotsista. Tuleeko koskaan rauhaa? Pääseekö perhe vielä palaamaan kotiin Helsinkiin ja isän luo? Suomen sodista vuosien 1939 ja 1945 välillä on kirjoitettu paljon. Kirjailija Stina Katchadourianin muistelmissa keskitytään näistä vähiten tunnettuun sotaan, Lapin sotaan, tavallisen helsinkiläisen porvarisperheen kokemuksien kautta. Kirja on rakennettu Stina Katchadourianin muistojen ohessa vanhempien sotavuosien kirjeenvaihdon pohjalle. Huoli, kaipuu ja pelko lomittuvat kirjeiden ja jälleennäkemisen kiihkeään odotukseen sekä lapsen jokapäiväisiin iloihin ja suruihin. Vaikka sota heittelee, Stinan perhe selviää kuin ihmeen kaupalla koettelemuksistaan. Kuvaliite.