Punainen mekko

Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa - ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa. Tarina etenee tiiviisti. Kerronta on lakonista ja toteavaa, siitä on riisuttu paatos tai glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea. Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epä realistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat aitojen ihmissuhteiden tiellä. Arka, sinnikäs tyttö puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua. Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Se on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista on elää prostituoituna ahtaassa suomalaisessa kaupungissa. Fiktiivinen tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Punainen mekko on Elina Tiilikan (s. 1986) esikoisromaani.