Torpista taloiksi Mäntsälässä

Aateliskartanoiden maille ryhdyttiin jo 1600-luvulla perustamaan torppia helpottamaan kartanoiden työvoimapulaa. Vuodesta 1740 lähtien saivat myös talonpojat ottaa perintötiloilleen torppareita. Näin syntyivät torpparit ja mäkitupalaiset sekä lampuodit, jotka kuuluivat laissa määriteltyyn tilattomaan väestöön. Mäntsälän monissa kartanoissakin oli paljon tällaisia sopimuksettomia vuokratiloja. Eniten torppia oli kartanokylissä Nummisissa, Sällinkäällä, Sulkavalla ja Hautjärvellä. Niissä torppien pysyvyys oli parempi, eikä näissä kylissä ollut nimeksikään talonpoikaistiloja. Saarella, Olkisissa, kirkonkylässä Karlsbergin mailla eli Mäntsälän kartanossa oli vähemmän tilattomia. Sen sijaan Sääksjärvi, Soukkio, Ohkola, Hirvihaara, Hermannonkimaa, Kaukalampi, Levanto ja Nikinoja olivat lähes kokonaan talonpoikaiskyliä. Näiden vauraimmilla taloilla saattoi silti olla muutama torppa. Torpparilain voimaan tulon jälkeen vuonna 1918 alkoi vilkas torppien ja mäkitupien lunastus. Melkein kaikki Mäntsälän torppien lunastukset tapahtuivat vuoteen 1926 mennessä. Takarajaksi oli asetettu vuosi 1937. Mäntsälässä ostettiin vuoteen 1932 mennessä 247 torppaa ja 278 mäkitupaa. Koko Suomessa lunastusoikeutta käytti noin 90 000 torpparia, vuokraviljelijää ja mäkitupalaista. Kirjaan haastateltiin lähinnä Sälinkään ja Nummisten kylien tiluksensa lunastaneiden perheiden jälkipolvia. Lähes kaikkien Mäntsälän kartanoiden tilattomista asukkaista mainitaan selvyydeksi niiden lukumääriä ja torppien nimiä niiltä osin ovatko haastattelut tuoneet heidät kirjassaesille tai poistetuiksi tilojen lopettamisen syyllä. Torppien jälkipolvista kerrotaan sen verran, kuin kirjailija ehti heitä tavoittaa.

Koko: 25,5cm korkea x 17,5cm leveä