Köyliön varavankila - suovankilasta ja sotavankileiristä teollistuneeksi avovankila.

Köyliön varavankila perustettiin väliaikaiseksi työleiriksi samaan aikaan Huittisten varavankilan kanssa vuonna 1935. Se lakkautettiin marraskuun lopussa 1940. Vankila aloitti kuitenkin toimintansa uudelleen vain vajaan kahden kuukauden kuluttua, jolloin sinne sijoitettiin poliittisia vankeja. He olivat kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen sekä Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura aktivisteja. Köyliössä oli turvasäilössä useita tunnettuja aktivisteja, kuten Erkki Salomaa ja Allan Asplund.[1] Vangittuja poliittisia aktivisteja oli kaikkiaan noin 500-600. Heitä kaikkia ei pystytty sulkemaan olemassa oleviin laitoksiin, joten Köyliön varavankilan tiloihin päätettiin rakentaa vankileiri. Rakennustyöt alkoivat helmikuun alussa 1941 noin 50 tavallisen vangin voimin. Ensimmäiset poliittiset vangit saapuivat Köyliöön toukokuussa, jolloin rakennustyöt olivat vielä osittain kesken. 15 vankia jatkoi kunnostustöitä kesäkuun puoliväliin saakka, jolloin kaikki Oulun ja Vaasan vankiloiden miespuoliset turvasäilövangit lähetettiin Köyliöön. Jatkosodan sytyttyä Köyliöön alettiin sijoittamaan myös venäläisiä sotavankeja. Syyskuun alkuun mennessä leirillä oli noin 450 vankia, joista 288 oli poliittisia. Heidät vapautettiin syyskuun ensimmäisenä päivänä 1941 ja kuljetettiin Kokemäelle Peipohjan asemalle. Sieltä matka jatkui junalla Riihimäelle, jossa heidät liitettiin rangaistusvangeista koottuun Erilliseen jalkaväkipataljoona 21:een. Sotavankileiri 1 Talvi- ja jatkosodan aikana varavankilassa toimi Sotavankileiri 1. Talvisodan aikana se aloitti toimintansa joulukuun puolivälissä 1939 ja oli toiminnassa huhtikuun jälkipuoliskolle saakka. Leirillä oli vankeina aliupseereita, upseereita sekä poliittisia upseereita. Yhteensä leirillä oli sodan aikana 457 vankia, joista ainakin neljä menehtyi. Jatkosodan aikana Köyliön sotavankileiri toimi yli kolmen vuoden ajan. Se perustettiin heinäkuussa 1941 ja lakkautettiin marraskuussa 1944. Leirillä oli enimmillään 3 477 vankia, joista noin 1 000 oli upseereja. Kolmen vuoden aikana menehtyi yhteensä 111 vankia, teloitettuja heistä oli 18. Surmansa saaneet on haudattu vankilan alueelle, jossa on nykyään myös muistomerkki. Vankien joukossa oli kaikkiaan 27 eri kansallisuutta. Köyliössä säilytettiin myös korkea-arvoisinta suomalaisten vangiksi jäänyttä upseeria, kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikovia. Sotavankileirien omien töiden lisäksi vankityövoimaa käyttivät paikalliset asukkaat; vangit työskentelivät lähinnä erilaisissa maalaistalojen askareissa.