Väkivallan lumo

Miksi väkivallan katsominen kiehtoo meitä? Miten väkivaltaa esitetään ja miten siitä tehdään hyväksyttävää erityyppisissä elokuvissa? Väkivallan kuvat ja kuvaukset ovat erottamaton osa kulttuuriamme, sekä taidetta että viihdettä. Parhaimmillaan ne auttavat tulemaan toimeen väkivallan todellisuuden kanssa, pahimmillaan niistä muodostuu osa väkivallan ongelmaa. Henry Bacon tarkastelee Väkivallan lumossa elokuvaväkivallan toimintatapoja ja muotoja: Kuinka väkivalta saadaan elokuvallisin keinoin vaikuttamaan siedettävältä, hyväksyttävältä, nautittavalta, hauskalta - tai aidosti kauhistuttavalta? Millaisiin henkisiin ja psykologisiin tarpeisiin väkivallan representaatiot vetoavat? Miksi nautimme viihdeväkivallasta, vaikka todellisessa elämässä tuomitsemme sen ja koemme väkivaltaisen käyttäytymisen vastenmieliseksi? Elokuvan tekijät ovat "intuitiivisia psykologeja", jotka ohjailevat taitavasti huomiokykyämme ja vetoavat tehokkaasti perustavaa laatua oleviin tarpeisiimme. Elokuvissa esimerkiksi naisiin kohdistuvat ja naisten suorittamat väkivallanteot kietoutuvat usein monimutkaisella tavalla seksuaalisuuteen, ja kostotarinat vetoavat primitiiviseen tarpeeseemme saada nähdä pahantekijöitä rangaistavan. Väkivallasta kieltäytyminen näytetään harvoin uskottavana strategiana. Väkivallan esittämistä on yritetty hallita lainsäädännöllisin keinoin tai tuotannollisin ohjeistuksin, mutta monissa yhteyksissä sitä on suvaittu helpommin kuin seksuaalisuuden esittämistä. Mistä tämä johtuu?