Kulttuuria ja kumouspuuhia

"Helsingissä oli 1900-luvun alkuvuosina suurehko virolaisyhteisö. Vanhastaan siihen kuului käsityöläisiä ja eri alojen ammattimiehiä. Uusia tulijoita olivat Helsingin yliopistoon opiskelemaan saapuneet, joista monien tietä tasoitti Oskar Kallas. Hella Murrik (Wuolijoki) aloitti yliopistossa 1904, ja seuraavana vuonna opiskelemaan tulivat sellaiset myöhemmät runoilijasuuruudet kuin Gustav Suits ja Villem Gr$:unthal-Ridala sekä kielenuudistaja Johannes Aavik. Venäjän kumousliike 1905-1906 heitti Virosta suuren määrän poliittisia pakolaisia Helsinkiin. Kirjailija Friedebert Tuglas (tuolloin vielä Mihkelson) sai Suomesta turvan vuosiksi 1906-1917. Lyhyemmän tai pitemmän ajan Helsingissä tai sen ympäristössä asuivat ja työskentelivät esimerkiksi lehtimies ja kirjailija Eduard Vilde, myöhemmät Viron valtionpäämiehet Otto Strandman, Konstantin Päts ja Jaan Teemant, maan sosiaalidemokratian perustajiin kuuluva Mihkel Martna, viulisti Eduard S$&ormus sekä taiteilijat Konrad Mägi, Nikolai Triik ja Aleksander Tassa. Itsenäisen Viron tuleva kulttuurieliitti ja poliittinen johto olivat siis jo vuosisadan alussa saaneet kokea Suomen suuriruhtinaskunnan ""vapauden maana"". Helsingissä virolaisten kokoontumispaikkana oli kaksi järjestöä: 1903 perustettu Helsingin virolainen hyväntekeväisyysseura ja 1906 aloittanut akateeminen Suomalais-Virolainen Liitto."